Kävimme koko perheen voimin välipäivinä Ruotsin puolella piipahtamassa, kun ei vapaita ollut oikein pidemmälle reissulle.

Lehtimyyjä yrittää saada torilla porukkaa tilaamaan sikäläistä iltalehteä

Kaiken kaikkiaan reissu meni oikein mukavasti, ja Tukholman katuja tuli tallattua ristiin ja rastiin. Emme kuitenkaan unohtaneet koluta myös sikäläisiä alennusmyyntejä lävitse. Kyllähän sieltä yhtä ja toista tarttui matkaan, lähinnä tuolle perheen naisväelle.

Oli oikein piristävää poiketa Suomen rajojen ulkopuolella. Kummaa kyllä, Tukholmassa tuntui elämän tyyli olevan erilaista kuin mitä täällä Suomessa. Vaikka kaupungissa asustaakin huomattavasti enemmän ihmisiä kuin mitä Helsingissä, niin itselleni ei tullut lyhyen visiitin aikana ahdistavaa tunnetta, mikä taasen Helsingissä tulee syntyy ihan päivän reissun aikanakin. En tiedä johtuuko tämä sitten siitä, että siellä ei tuntunut ihmisillä olevan kovinkaan kovaa kiirettä, toisin kuin maamme pääkaupungissa.

Yövyimme Tukholmassa Scandic Sergel Plazassa, jota voin hyvin suositella. Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, heti kulttuuritalon takana. Hotellilta oli keskustan kävelykadulle muutaman minuutin matka samoin kuin myös vanhaan kaupunkiin.

Suurta ihmetystä itselleni herätti ylätorilla lehtimyyjän toiminta. Luulin ensin, että kyseinen lehtimyyjä jakaa jotain ilmaisjakelulehteä, mutta ei asia ollutkaan näin. Odotellessani perheen naisväkeä H&M:stä ehdin seuraamaan myyjän toimintaa. Hän jakoi lehtiä ja alkoi jututtamaan ihmisiä, saadakseen heidät tilaamaan lehden. Eli ihan vastaavasti, kuin mitä esimerkiksi Aamulehti toimii Suomessa ostoskeskuksissa.

Odotellaan kadunylitystä. Omituista kyllä oli, että jos autoja ei tullut kadun yli mentiin oli valon väri mikä tahansa.

Itseäni hämmensi paljon, näin maalaispoikana, jalankulkijoiden käyttäytyminen liikennevaloissa. Jos autoja ei näkynyt, niin surutta käveltiin punaisia päin. Sillä ei ollut merkitystä, oliko katu vilkkaasti liikennöity vain hiljaisempi katu. Näin varmasti myös Helsingissä toimitaan, mutta täällä “maalla” ei tuollaiseen ole tottunut.

Välinpitämättömyys taitaa olla globaaliongelma

Välinpitämättömyys kanssaihmisistä, vai voisiko sanoa, että eräänlainen kiire, näyttäisi olevan kuitenkin globaali-ilmiö. Tai sitten se on vain ja ainoastaan pohjoismainen ilmiö. Toisaalta taasen oli melko huvittavaa nähdä, aikuinen mies, paremmin pukeutuneena kuin minä, kerjäämässä rahaa ohikulkijoilta ruokaan. Samalla “kerjäläinen” syventyi lukuelämykseen. Toisaalta taasen en kyllä hyväksy sitäkään, että nuoriso nojailee kaljakassien kanssa rakennusten seiniin ja naureskelee kerjäläisiä.

Tämä kertoo mielestäni osittain nyky-yhteiskunnan ongelmista. Ajatellaan, että asiat eivät kuulu minulle, jollei se jollain tasolla kosketa juuri omaa napaani.

Nykyään on niin kova kiire, että lähimmäisestä ei ehditä välittää

Miksi näin on? Miten tähän on tultu?

Eilen tuli mielenkiintoinen dokumentti JIM:ltä, jossa keskusteltiin tarujen Atlantiksesta. Dokumentissa käytiin lävitse, kuinka he tuhosivat luonnon ja osittain sen vuoksi maa vajosi mereen. Inkojen elämässä ja tuhossa oli mielestäni paljon samoja piirteitä, mitä nyky-yhteiskunnassakin on. Mutta ei tästä sen enempää.

Vähän väliä saadaan lukea lehdestä, että joku on hakattu tai raiskattu, eikä kukaan ollut mennyt väliin, auttamaan uhria. Tämä kertoo mielestäni juuri tuosta asiasta, että nykyään haetaan omaa etua, muiden etujen kustannuksella. Missä on yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen, jota Suomessakin nähtiin vielä 50 ja 60 -luvuilla?

Paikallinen Finnkino

Ylätori

Konserttitalon vieressä oli ylätori. Kyseinen tori sijaitsi kävelykadun päässä ja oli erittäin vilkas paikka. Torilla oli yllätyksekseni paljon torimyyjiä ja asiakkaitakin kävi yllättävän paljon. Suomessa tämä torikulttuuri on tainnut hieman hiipua, muutamia paikkoja lukuun ottamatta. Hiipuminen saattaa johtua siitä, että nuoriso ei käy toreilla vaan suurissa ostoskeskuksissa.

Torilla asioiminen vaatii keskustelua myyjän kanssa ja melko usein myös hieman keskustelua hinnasta. Torilla on mahdollista rehellisesti tinkiä, joka on ihan oma taiteenlajinsa ja riippuvainen pitkälti yhteiskunnan kulttuurinormeista.

No kuitenkin Tukholmassa torikulttuuri näytti kukoistavan, niin ylätorilla kuin joulutorillakin vanhassa kaupungissa.

Ruokapaikan mainontaa kävelykadulla

Ruokapaikkoja mainostettiin, kuten vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Tällaiseen en ole itse Suomessa törmännyt, ainakaan en muista törmänneeni. Varmasti kuitenkin myös Suomessa ihan joka päiväistä.

Torit olivat muutenkin mielenkiintoisia paikkoja, koska niissä näki paljon erilaisia ihmisiä. Samoin kuin kävelykadun penkit. Ohitse ehti kävelemään lukuisia satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä. Ja meitä on kyllä moneen eri junaan. Lyhyessä ajassa ehti nähdä monenlaisia ihmisiä sekä pukeutumistyylejä. Pelkästään kävelytyylejä oli yhtä monta kuin mitä ohikulkeneita ihmisiä. Tällaisiin pieniin seikkoihin tuli kiinnitettyä huomiota, kun siihen oli aikaa. Tuollainen kanssaihmisten tarkkailu oli erittäin rentouttavaa, kun ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Suosittelen kokeilemaan.

Mene johonkin mukavaan paikkaan, ja seuraa, tarkkaile ympäristöäsi, tee siitä havaintoja ja voit löytää jotain uutta itsestäsi.

Muita huomioita

Näkemistä oli siinä monenlaista

Se mikä tällaiselle maalaispojalle oli silmiinpistävää, oli ihmisten muotitietoisuus.

Itselläni ei ole hajuakaan siitä mikä milloinkin on muodissa tai mitkä asusteet soveltuvat yhteen ja niin päin pois. Itselleni on vain tärkeää, että on puhtaat ja suht siistit vaatteet päällä.

Tukholmassa taasen paikalliset panostivat selkeästi pukeutumiseen sekä omaan tyyliinsä.

Toinen huomion kiinnittänyt seikka oli, että outokumpuja ei juurikaan näkynyt. Tämä saattoi kyllä johtua myös talvisesta pukeutumisesta, mutta kuitenkin. Suomessa pistää kyllä silmään, varsinkin miehillä, elintaso kummun kertyminen. Toisaalta tähän saattaa vaikuttaa se, että emme löytäneet juurikaan pikaruokapaikkoja, paitsi tietenkin McDonaldsin. Varsinaisia pitserioita sekä kebab paikkoja emme löytäneet kuin muutaman. Muutoin pikaruokana näytti olevan erilaiset salaatit sekä pasta- ja kala-annokset. Tämä saattaisi olla syynä siihen, että niitä outokumpuja ei silmään pistänyt.

Hengailua ostarilla

Silmiinpistävää oli myös suurten ostoskeskusten määrä. Lähes joka toisessa korttelissa oli jokin suuri ostoskeskus. Lisäksi jokaisessa ostoskeskuksessa oli H&M tai parikin sekä Lindex. Tämähän on ihan selvää, kun Ruotsissa ollaan. Eikös kyseiset kauppaketjut ole ruotsalaista syntyperää?

Lopuksi vielä muutama kuva reissusta:

Kuninkaanlinna iltaisella

Vanhan kaupungin sokkeloiset kadut

Maanantai-iltana Sergel-torilla oli mielenosoitus.

Leikkiä pulujen kanssa. Tämä pulujen "härnääminen" tuntui olevan lapsista oikein mukavaa puuhaa.

Iltavalaistus

Ulappa Turun saaristossa

Kaikkiaan reissu oli oikein mukava ja rentouttava. Sai hyvin ajatukset pois töistä. Tukholma teki syvän vaikutuksen, nyt kun siihen oli aikaa tutustua pari päivää, eikä ollut koko ajan älytön kiire. Tukholmaan täytyy kyllä palata kesän tullen ja oleskella siellä muutama päivä pidempään kuin tällä talvilomalla.