Tänään kokeilin jälleen hieman erilaista valaisua. Yritin siis tehdä perinteisestä muotokuvavalosta (päävalo 45° sivussa ja 45° ylhäällä mallista katsoen) poikkeavan valaisun. Kummallinen asia on, että pikkuhiljaa siirsin päävaloa kuvauksen loppua kohden juuri tuohon perinteiseen valaisumalliin.

Täytyy todeta, että valaisut ja ylipäätään kuvaus on paljon helpompaa, mikäli on joku, jota kuvata.

Näissä omakuvissa on ainoastaan hyvänä puolena se, ettei malli pitkästy ja jaksaa juuri niin kauan kuin kuvaajakin. Mutta tästä jää sommittelu kokonaan pois, kuten myös tarkennuspisteen miettiminen.

Valon näkemiseen ja valon asettamiseen tämä homma toimii, mutta ei sitten oikeastaan mihinkään muuhun.

Näin ollen voidaankin todeta, että malleja kaivataan.

Tässä kuvassa on käytetty kahta Canon Speedlight 580 EX II salamaa. Toinen salama on ammuttu valkoisen sateenvarjon lävitse ja toinen on ammuttu hopeiseen heijastavaan varjoon.

Hopeinen heijastava varjo oli kuvauksessa tehoilla 1/4 ja sijoitettu lähes suoraan kuvattavan sivulle. Varjo oli suurin piirtein kuvattavan korkeudella.

Läpiammuttava varjo oli sijoitettu kuvattavan päälle, hieman kuvattavan taakse. Varjo oli suunnattu kuvattavaa kohti.

Salaman tehot olivat 1/8. Kamerassa käytettiin seuraavia arvoja: ISO200, 75mm, 1/320 ja f4.