Viime viikot ovat kuvausten kannalta olleet melko kiireisiä. Päiviin on mahtunut monta mielenkiintoista ja mukavaa kuvauskeikkaa. Viime päiviin on mahtunut niin rippi-, valmistujais-, henkilö- kuin myös hääkuvauksia. Iloisena yllätyksenä viime viikolla oli, pienoisen hiljaiselon jälkeen, muutama lehtikeikkakin. Kuten usein muutoinkin lehtikeikat tulivat hieman “puskista”, tosin tällä kertaa ei ollut mikään hengenhätä lähteä kuvaamaan.

Kuvaaminen joka päivä julkaistavaan sanomalehteen on mielenkiintoista ja erittäin haastavaa. Haastavaa hommasta tekee kuvauksen lisäksi se, että kuvat tulee pystyä toimittamaan toimitukseen valmiina mahdollisimman nopeasti keikan loputtua. Sanomalehdellä kun sattuu olemaan aikataulu, joka sanelee milloin lehti lähtee painoon. Lisäksi jokaisen ruudun tulisi olla onnistunut ja painamisen arvoinen, sillä siitähän lehti minulle maksaa. Ja mikäli hölmöilen riittävän monta kertaa, ei hommia enää ole. Tekijöitä kyllä riittää.

Jokaisesta keikasta tulisi myös pystyä laittamaan samasta tilanteesta muutama erilainen ruutu, jotta toimituksessa saadaan valittua sopiva ruutu taittoon.

Mitä keikalle mukaan?

Matkaan lähti mukaan pari runkoa, muutama kakkula, pari salamaa, jalusta sekä sateenvarjo. Yleensäkin lähden aina tällaiselle kuvauskeikalle kahden rungon kera. Sillä minun tuurillani toinen runko sanoisi varmasti yhteistyösopimuksensa irti kesken kuvaamisen, jollei vararunkoa olisi mukana. Lisäksi kaikki mitä keikalle lähtee mukaan, pitää mahtua yhteen kameralaukkuun. Sillä tällöin pystyn helposti itse roudaamaan tavarat mukanani.

Pitkään käytin tällaisissa kuvauksissa 70-200 mm f2.8 putkea, mutta nykyinen luottolasi on 135 mm f2.0 linssi. Tämän putken lisäksi matkaan lähtee 50 mm f1.4 sekä 24-70 mm f2.8. Nämä kolme putkea ovatkin nykyisin pääasiallisesti minulla mukana keikalla. Toki keikan luonteesta riippuen myös 70-200 mm löytää tiensä kameralaukkuun, varsinkin urheilua kuvattaessa.

Salamoina käytän kahta Canon Speedlite 580 EX II -salamaa. Tosin yleensä työkäyttöön valjastan vain toisen niistä. Salamoiden laukaisemista varten käytän Pixel King merkkistä radiolähetintä. Jalustana Manfrotto Nano 5001 B, jonka kuljetuspituus on noin 50 cm. Jalusta on kompromissi, sillä sen maksimikorkeus on noin 190 cm, mutta sen pienuus on iso plussa.

Itse kuvaukset

Harvinaista näissä kuvauksissa oli se, että vaikka salama oli matkassa, niin ensimmäisessä kuvauksessa en lähtenyt kikkailemaan salaman kanssa. Yleensä valaisen kohteen aina kamerasta irrallaan olevalla salamalla.

Aamulehti: Luonto tekee hyvää äänelle

Hain pihapiiristä varjoisen kohdan, jossa oli mukavan näköinen tausta. Tämän jälkeen katsoin paikkaa, johon kuvattavat voisi asettaa. Päädyin tässä tapauksessa tuollaiseen isohkoon kiveen, jonka päälle pääsi helposti istumaan. Tämän jälkeen valotusmittarilla mittasin valan ja sitten ei muuta kuin nappailemaan kuvia.

Toisessa keikassa sitten lähdinkin tutulla kaavalla, eli auringosta tehdään korkoa ja salamasta päävalo.

Aamulehti

Samoin kuin edellä, lähdin katsomaan sellaista kuvauspaikkaa pihapiiristä, jossa sain kuvattavan varjoon. Tämän jälkeen asetin salaman. Kun teen valoa pikkusalamalla, niin pääsääntöisesti teen sen vain yhdellä salamalla. Tarvittaessa täytevaloa lisään mukaan heijastimen. Pyrin pitämään valaisun yksinkertaisena. Auringon pyrin aina asettamaan kohteen taakse, jolloin siitä saadaan korkovalo, ikään kuin toinen salama.

Tässäkin tapauksessa tarkastin valotuksen valotusmittarilla. Mittaan mittarilla aina kahteen kertaan, jotta mittaustulos varmasti on oikein. Tämän jälkeen siirretään vain mittarin kertomat luvut kameraan ja annetaan paukkua. Tosin ensimmäinen ruutu on aina tarkistus, että valotus on oikeasti oikein. Otan tämän ruudun lähikuvana kuvattavasta, jotta näen miten kuvattava tulee valaistua.

Molemmat jutut julkaistiin Aamulehdessä, yllä olevat kuvat ovat kopiot kyseisistä lehdistä. Vallitsevassa valossa kuvattu kuvitus oli 26.8.  ja salamakuva 25.8. julkaistussa lehdessä.

Tällaista tällä kertaa.