Pyhän Olavin kirkolla oli mahtava valo, kun aurinko paistoi matalalta.

Kävin eilen tiistaina hieman ulkoiluttamassa kameraa kirpeässä pakkassäässä. Vanha uskollinen 1D mark II ei ollut milleskään tuollaisesta 15 – 20 asteen pakkasesta, mutta kuvaajan, eli minun, sormeni olivat kyllä kovilla.

Pyhän Olavin kirkko on idyllisessä maalaismaisemassa, jonka kauneudessa silmä lepää.

Olin varautunut siihen, että järven rannalla lievä tuulen vire vielä entisestään purevoittaa pakkasta ja tekee ilmasta erittäin jäätävän, pukeutumalla oikeaoppisesti kerroksittain. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin suunnata Pyhän Olavin kirkolle ja napsia siellä kuvia, niin kauan kuin vain kestän jäätymättä. Muutama ihan kiva ruutu tallentuikin kameran kennolle.

Täytyy todeta, että pitkän kuvauksettoman olon jälkeen yksin kameran kanssa liikkuessa tuntui taas mukavalta. Oli rentouttavaa päästä luonnon helmaan ja vangita tilanteita, joita näin kameran etsimen lävitse. Toisaalta uskon, että tämä aika, jolloin en ole kuvannut on opettanut minua näkemään kuvan paremmin. Nyt kuvauksessa oli vapautta ja uskallusta, ja luulen taas löytäneeni oman tyylin, joka oli hieman kadoksissa, kun yritin kuvata samoin kuin muutkin. Joka tapauksessa, pakkasesta huolimatta, oli mukava pitkästä aikaa ulkoiluttaa rakasta ystävää.

Valo maalaa kirkon seinän muodot mukavasti esiin

Samalla reissulla päätin pistäytyä myös Tyrwään kirkon liepeillä valottamassa pari ruutua kaksi tornisesta kirkosta. Tietääkseni näitä kaksi tornisia kirkkoja ei Suomessa kovinkaan montaa ole. Jostain kuulin, että niitä olisi tämän Tyrwään kirkon lisäksi pari muutakin, mutta tiedä sitten häntä.

Tyrwään kaksi torninen kirkko