Osallistuin viikonloppuna salamatyöpajaan Tampereella. Pajassa minulta kysyttiin, että mitä teen siellä, kun kysymys oli kuitenkin pikkusalamoiden peruskäytöstä. Olin tietoinen työpajaan ilmoittautuessani, työpajan sisällöstä. Mutta siitä huolimatta kysymys pisti miettimään.

Kannattaako peruskurssille osallistua?

Minusta palaaminen perusasioiden äärelle ei ole pahasta, vaan päin vastoin. Tämä pitää kutinsa, vaikka olisit tehnyt näitä töitä “iäisyyden”.

Ihminen tulee niin helposti sokeaksi sille mitä tekee, ja tällöin tulee helposti tehtyä samoja virheitä kerta toisensa jälkeen.

Omaa tekemistään on vaikea kehittää, jollei käy kuulemassa muita ja näe itseään kokeneempia työssään. Omaa osaamistaan tulee koko ajan arvioida ja kehittää. Varsinkin nykyisin tämä on erittäin tärkeää.

Vaikka koulutuksiin osallistuu, se ei tarkoita sitä, että oma tyyli pitäisi muuttaa kokonaan.

Ainakin itse huomasin, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin mitä olen itse tottunut tekemään. Toki monia asioita tein samalla tavalla kuin mitä työpajassa kävi ilmi. Mutta itse käytän todella vähän kovaa valoa, joka selvästi näkyikin. Kovan valon käyttäminen pikkutuikuilla ei ole ihan niin yksinkertaista, kuin pehmeän valon käyttö. Iso valonhajoitin antaa hieman anteeksi, tai ei niin hiemankaan.

Pelkästään tästä näkökulmasta oli antoisaa osallistua työpajaan. Tuli mentyä omalta mukavuusalueelta ulkopuolelle, joka on aina kehittävää.

Lisäksi uskon, että mitä erilaisempien kouluttajien/valokuvaajien kanssa työskentelee, sitä enemmän saat itsellesi. Näin uudenlaisen tavan kouluttaa pikkusalamoiden käyttöä, joka on varmasti tulevaisuutta silmällä pitäen hyvä juttu.

Vaikka työpaja ei tuonutkaan mitään maata mullistavaa uutta, niin ajatuksia se herätti. Pitäisi haastaa useammin itseään. Pitäisi pyrkiä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kun on saanut ne ns. varmat ruudut. Lisäksi tulee omaa työnkulkua edelleen kehittää, saada siitä ns. idioottivarmaa.

Toisaalta työpaja osoitti, että mitään ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Pitää olla nöyrä ja malttaa harjoitella ja opetella edelleen asioita. Koskaan et voi tietää kaikkea etkä ole valmis.

Epämukavuusalueella

Kuten olette varmaan huomanneet, en juuri kuvaa luontoa. Tai jos kuvaan luontoa, niin rakennan oman valon.

Päätin siis kurssin jälkeen lähteä ulkoiluttamaan kameraa ulos luontoon, ja näin ollen menemään epämukavuusalueelleni.

Tässä muutamia kuvia epämukavuusalueella olostani. Suosittelen lämpimästi epämukavuusalueella vierailua. Sillä silloin tapahtuu kehittymistä, ja joutuu miettimään asioita toisin.